Pohdi, mitä tarkoitetaan sillä, että joku osaa käyttää
kieltä (pragmatiikka ja tilannesidonnaisuus)? Millaisissa tilanteissa
kielen käyttäminen voi olla haasteellista jopa sitä äidinkielenään
puhuville?
Mitä kielitaitoon vaaditaan? Kieleen kuuluvien merkkien ja niiden välisten merkitysten tuntemusta. Kielenkäyttäjän on tunnettava osa kielen merkeistä ja syntakseista. Kielitaitoon ei vaadita kielen täydellistä osaamista; jopa oman äidinkielen kaikkien merkkien ja syntaksien opettelussa. Tämän lisäksi kieli ja sanojen väliset merkitykset elävät ja muuttuvat.
Kielenkäyttäjän on kuitenkin kielen osasten lisäksi osattava soveltaa kieltä. Soveltamisen taitoa kutsutaan pragmatiikaksi. Ilman soveltamista ajatusten asettelu ja kommunikointi olisi mahdotonta.
Tilannesidonneisuus tulee ilmi etenkin ironian kohdalla. Ironinen lause "olipa kiva päivä" ei tarkoita, että päivä oli kiva, vaan juuri päinvastaista. Jos lause ei olisi ironinen, sanojen välinen merkitys on tismalleen sitä, mitä sanottiin. On otettava tilanne huomioon: jos lauseen "olipa kiva päivä" puhuja näyttää vaikkapa mitä myrtyneimmältä, osaava kielenkäyttäjä tajuaa sen merkityksen, jonka puhuja halusi alunperin ilmaista. "Väärä" tulkinta olisi ottaa lause kirjaimellisesti vastaan, koska silloin tilannetta ei mietitä. Merkitykset eivät ole kiveenhakattuja, pysyviä sääntöjä, vaan niitä muuttaa aina tilanne.
Tuntemattomat ja yllättävät kontekstit tuovat vaikeuksia kieltä käyttävälle. Omaa ajatusta ja mielipidettä voi olla hyvinkin vaikea tuoda julki oudossa tilanteessa. Väärinymmärryksiä voi sattua, ja tällöin ollaan epäonnistuttu kielenkäytössä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti