maanantai 28. tammikuuta 2013

Portfoliotehtävä 14

Tuleeko tieteen avata silmänsä yliluonnolliselle?

Jälleensyntyminen ja rajakokemukset ovat perinteisesti kuuluneet uskontojen piiriin. Viime vuosisadan aikana niiden tutkimista on yritetty myös tieteen parissa. Tiedeyhteisö ei ole hyväksynyt paranormaalien ilmiöiden tutkimista oikeaksi tieteeksi, vaan se on antanut sille pseudotieteen leiman: tiede, joka on melkein kuin tiedettä, mutta kaukana oikeasta, tieteellisestä tiedosta. Täysin objektiivista, testattavaa ynnä muita tieteen kriteereitä täyttävää teoriaa esimerkiksi kuolemanjälkeisestä elämästä ei ole olemassa, siksipä se ei ole tiedettä.

Yle Teemalla esitetyllä dokumentilla Mielen salattu voima (2/3) ihmiset puhuvat avoimesti omista yliluonnollisista kokemuksistaan. On lapsi, joka kertoo hämmästyttävän yksityiskohtaisia tietoja entisestä elämästään, ihmisiä, jotka kertoivat kuolleiden sukulaistensa ilmestyvän heille heidän oman kuolemansa kynnyksellä ja niitäkin, joille äskettäin kuollut on ilmestynyt.

Dokumentilla esitetyt kokemukset ovat vahvasti subjektiivisia. Se asettaa ongelman, joka kahlitsee näitä ilmiöitä tutkivat tieteet pseudotieteeseen. Emme voi sanoa varmaksi, ovatko yliluonnolliset ilmiöt totta. Ainahan joku voi vain valehdella nähneensä kuolleen ihmisen hengen tai vastaavaa tai ilmiön kokenut on epävarma kokemuksensa aitoudesta. Paranormaaleja ilmiöitä onkin selitetty sillä, että kokijat ovat olleet aistiharhan vallassa tai että heillä on ollut ongelmia mielenterveydessä. Lasten muistoja heidän edellisestä elämästään on epäilty: ne saattavat olla kokonaan vanhempien sepittämiä.

Arvostamme suuresti tieteellistä tietoa. Monesti asetamme joko-tai -tilanteen tieteen ja uskonnon välille. Joko hyväksymme tieteen sellaisenaan tai sitten jonkin uskonnon kokonaisuudessaan.

Tiede ei osaa tai suostu selittämään yliluonnollista. Uskontoon yliluonnollinen luonnollisesti kuuluu. Mutta jos haluamme nojata objektiiviseen tietoon, ei pelkkä usko ole tiedon väärti.

Oletetaan, että hyvin ateistinen henkilö, joka uskoo tieteen olevan paras selitys olemassaololle ja muille kysymyksille, joutuu auto-onnettomuuteen. Hän on lähellä kuolla, mutta hänet saadaan kuitenkin pelastettua. Henkilö muistaa tästä melkein kuolemisen tilasta sen, että hänen kauan sitten kuolleet vanhempansa näkyivät hänen edessään täysin eloisina.

Tätä henkilöä jää suuresti vaivaamaan hänen kokemuksensa. Hän yrittää hakea selitystä tieteestä. Tieteellä ei ole tarjota hänelle vastauksia, muuta kuin että ehkä hänen aivonsa käynnistyivät johonkin tilaan ja hakivat hippokampuksesta lohduttavia muistoja helpottaakseen henkilön selviytymistä. Henkilö haluaa selittää kokemuksensa järjellä, ei uskolla, mutta ajautuu umpikujaan. Tämän päivän tiedeyhteisö suhtautuu skeptisesti siihen, että henkilö olisi oikeasti kokenut yliluonnollista.

Ajatus siitä, ettei minkäänlaisia yliluonnollisia kokemuksia tulisi käsitellä objektiivisessa tieteessä, on syytä hylätä. Jos kieltäydymme keskustelemasta yliluonnollisista kokemuksista, kieltäydymme myös ikinä ratkaisemasta niitä. Kokemuksista täytyy käynnistää tutkimuksia, jos selvyyteen halutaan päästä.

Parasta tutkimusten kehittymiselle olisi, jos ihmiset asennoituisivat kokemaansa yliluonnolliseen tietyllä tavalla. Kokemusta ei tule sivuuttaa ja syyttää harhaksi ja sen leimaamista ainoastaan uskonnolliseksi pitää välttää. Tämä asettaisi paineita tieteelle tutkia asiaa ja päästä totuuteen, kun ihmiset vaativat järjellistä selitystä yliluonnolliselle. Sen jälkeenhän yliluonnollisesta tulisi vain luonnollista.

Tiede kehittyy paradigman muutoksilla ja tieteellisillä vallankumouksilla kohti totuutta. Ihmiskunnan ikä lasketaan tuhansissa, ei miljoonissa vuosissa. Tähän asti kehittämämme, nuori tiede ei ole valmista eikä aukotonta, eikä varmasti aukottomaksi tulekaan. Aukkojen täyttäminen varmuudella on onnistunut mielien avoimena pitämisellä. Niin hyvää teoriaa ei olekaan, ettei sitä koskaan voitaisi hylätä. Ehkäpä yksi tulevaisuuden tieteellinen vallankumous onkin uusi teoria tietoisuudesta; eräs dokumentissa esittäytynyt professori nimittäin tutkii tietoisuuden mahdollisuuksia elää, vaikka ruumis kuolee.

Portfoliotehtävä 13

Pohdi, millaisia tieteellisiä vallankumouksia/paradigman muutoksia tieteessä on tapahtunut viimeisen vuosisadan aikana ja millaisia kenties tullaan vielä näkemään? Entä millaisten asioiden tieteellisyydestä nykypäivänä kiistellään?

Kuten filosofi Thomas Kuhn on väittänyt, tiede on edennyt harppauksin kohti todempaa tietoa viime vuosisadan aikana. Hän kutsui näitä harppauksia tieteellisiksi vallankumouksiksi. Vallankumouksesta on kyse silloin, kun entinen teoria jostakin tarkkailtavasta aiheesta romuttuu täysin ja tilalle otetaan uusi teoria, joka vastaa totuutta paremmin.

Tieteellisen vallankumouksen tai paradigman muutoksen sallii tieteen yksi kriteeri. Teoriat on mahdollista kumota, falsifioida. Ei voida sanoa sellaista tiedettä oikeaksi tieteeksi, joka nojaa johonkin fundamentaaliseen perustaan eikä ole korvattavissa uudemmilla teorioilla.

Tieteellisiä vallankumouksia ovat 1900-luvulla olleet mm. DNA:n selvittäminen, suhteellisuusteorian keksiminen ja sähkön sekä fossiilisten polttoaineiden hyödyntämiseen käytettävien välineiden keksiminen. Psykologian saralla behaviorismista luopuminen ja kognitiviisen psykologian kehittäminen oli vallankumous. Yleensä paradigman muutos on tapahtunut hitaasti: radioaktiivisuus löydettiin jo 1800-luvulla, mutta tarpeeksi tietoa siitä saatiin vasta 1940-50 -luvuilla, jotta päästiin hyödyntämään radioaktiivisten aineiden ominaisuuksia energiantuotossa (ja ikävä kyllä aseissa).

Tulevaisuudessa tullaan kenties löytämään ratkaisu tuottaa fuusioenergiaa. Myös atomien rakenne ja maailman aineellisten partikkeleiden sisus tullaan luultavasti ratkomaan. Kenties nämä molemmat selvittyvät kertaheitolla. Todennäköisempää on, että vasta lukuisten vuosien ja useiden teorioiden ja teorioiden kumoamisten jälkeen päästään tavoitteeseen.

Näennäistieteellisten asioiden tieteellisyydestä kiistellään kovasti. Mm. homeopatialla, parapsykologialla ja astrologialla on vahvat kannattajakunnat, jotka haluavat nostaa teoriansa tieteellisen tiedon tasolle. Näitä teorioita ei voida yleisesti hyväksyä tieteeksi, koska ne eivät noudata jotain tieteelle asetettua kriteeriä. Tieteen tulee olla filosofi Raimo Tuomelan mukaan
  • objektiivista
  • testattavaa
  • kriittistä
  • edistyvää
  • itsekorjaavaa
  • itsenäistä 
Teoria voi pysyä pseudotieteenä vaikkapa sen takia, että sitä voidaan testata vain tietyissä oloissa. Jos levitaatio onnistuu pseudotieteilijän kotona, mutta ei laboratorio-olosuhteissa, ei testattavuuskriteeri teorian osalta täyty.
 

Portfoliotehtävä 12

Lue lopuksi Johanna Korhosen kolumni osoitteesta:
https://www.dropbox.com/s/jewnij9mgc98755/FIL%203%20-%20kolumni.doc
Pohdi sen antamien ajatusten pohjalta millaisia muutostrendejä suomen kielessä (sanastossa, käytössä, kieliopissa?) on ollut havaittavissa viimeisten vuosikymmenten aikana ja ennen kaikkea mistä luulet trendien johtuvan? 



Suomen kieleen on virrannut lähivuosikymmeninä vaikutteita muista kielistä, bisnesmaailmasta sekä politiikasta. Nämä vaikutteet ovat sekä rikastaneet että latistaneet suomen kieltä. Muutoksia on tapahtunut myös tavassa puhua kieltä.

Eniten sanaston lisäyksistä on tullut englannin kielestä. Anglismit eivät kuitenkaan ilmiönä ole uusi. Samanlaisia, suomalaisittain väännettyjä sanoja on aiemmin tullut kieleemme ruotsista ja venäjästä. Anglismit ovat lisääntyneet samaa tahtia kuin suomalaisten englannin taito on parantunut. Englanninkielisille termeille ei enää tarvitse keksiä perisuomalaista vastinetta, vaan ne ymmärretään yleensä sellaisinaan. Liika anglismien viljely voi kuitenkin tehdä puheesta käsittämätöntä ja abstraktia, niin kuin Korhonen kertoo kolumnissaan.

Bisnestermit ovat levinneet yrityskeskusteluista muihin diskursseihin. Osittain syynä tähän on talouden tämänhetkinen näkyvyys uutisissa. Talous on saanut mediassa entistä suuremman jalansijan 1990-luvun laman jälkeen. Nousukaudella taloussanaston käyttö lisääntyi; 2000-luvun finanssikriisi ja Euroopan heikko taloustilanne eivät kuitenkaan vähentäneet talousuutisia. Tällöin talouden käsitteet ovat jatkuvasti esillä ja ihmisten huulilla, joten ei ole ihme, jos joku ostaa niiden idean ja täyttää niillä omia kieliresurssejaan.

Kieliopissa näkyvin muutos lienee omistuspronominin häviäminen (minun auto: ennen minun autoni). Puheessa suomalainen tasainen-laskeva -intonaatio on myös muuttunut. Ruotsista ja englannista matkittu korkea intonaatio lauseen lopussa on yleistynyt. Etenkin nuorison puheeseen on ilmestynyt myös paljon täytesanoja, kuten niiku, nii, tota, se tai jokin kirosana. Täytesanoilla saadaan pitkitettyä omaa puhevuoroa, tai yritetään saada mahdollisimman vaivattomasti jokin asia selitettyä.

Yksi suomen kieltä rikastuttava piirre on kuitenkin herännyt takaisin eloon. Pari- kolmekymmentä vuotta sitten ihmiset pyrkivät häivyttämään puheestaan murteellisuuksia. Nyttemmin murteella puhuminen on taas muodikasta, eivätkä ihmiset pelkää leimaantumista maalaiseksi tai muuten vaan juntiksi. Ilmiötä voisi selittää ihmisten suomalaisten halulla löytää taas juurensa pitkän kaupungillistumisvaiheen jälkeen.

Portfoliotehtävä 11

Tutustu oppikirjan sivuilla 75-80 esitettyihin kieliteorioihin, joita ovat esittänneet Charles S. Peirce, Ferdinand deSaussure ja Jacques Derrida. Tee vertaileva taulukko, jossa esittelet herrojen kielifilosofisten näkemysten keskeisimmät teesit.


Filosofi
Teoria
Kielen rakenne & merkit
Muuta
Peirce
Semiotiikka
Semioottinen kolmio:

Kielen rakenneosat, merkit, koostuvat kolmion jokaisesta osasta: merkkivälineestä, objektista ja tulkinnasta. Merkkiväline on kielen sana, joka tulkinnan kautta viittaa objektiin. Esimerkiksi sana auto viittaa todelliseen autoon vasta silloin, kun näiden välille saadaan tulkitsija, ihminen.
Peirce jakoi merkit kolmeen luokkaan:

1) Ikonit, eli jokin piirros tai vastaava jostakin olemassa olevasta viittaa objektiinsa samankaltaisuudensa perusteella.

2) Indeksit, jotka perustuvat syy-seuraus -suhteeseen. Merkki, joka viittaa objektiinsa siten, että merkki on objektista aiheutunut, on indeksi.

3) Symbolit, eli sopimuksen perusteella luodut merkit. Kaikki sanat ovat symboleita. Tarvitaan ihmisen tulkintaa, jotta symboleiden viittaama objekti saadaan selville.
de Saussure
Struktualistinen semantiikka
Kieli on merkkijärjestelmä, joka syntyy erojen kautta.

Kieli koostuu perusyksiköistä, merkeistä. Merkki on mikä tahansa jotakin ilmaiseva olio. Jos olio ei ilmaise mitään, ei se silloin ole merkki.
Merkkien luonne määräytyy niitä käyttävän kulttuurin perusteella.

Merkki koostuu de Saussuren mukaan kahdesta eri osasta. Merkitsijä on se osa, joka on merkin aineellinen ilmentymä (ääni tai kirjoitettu sana). Toinen osa on merkitty, eli merkitys. Merkin havaitsevalle merkitys on sen olion käsite, jota merkillä on pyritty ilmaisemaan.
de Saussuren teoriaan liittyy ajatus merkkien kaksinkertaisesta mielivaltaisuudesta: ei voida osoittaa ilmaisevan merkin ja sillä viitattavan olion välistä suhdetta.

Derrida
Dekonstruktio
Merkit voivat viitata vain toisiinsa. ”Tekstin ulkopuolella ei ole mitään.” Kielen merkeillä ei voida koskaan viitata merkitykseen, joka olisi ”kielen ulkopuolella”.
Derrida kritisoi struktualistista semantiikkaa: se ei pystynyt selittämään kielessä tapahtuvia muutoksia. Dekonstruktiolla Derrida on halunnut tutkia kielen erojen muotoutumista.


 

Portfoliotehtävä 10

Pohdi, mitä tarkoitetaan sillä, että joku osaa käyttää kieltä (pragmatiikka ja tilannesidonnaisuus)? Millaisissa tilanteissa kielen käyttäminen voi olla haasteellista jopa sitä äidinkielenään puhuville? 

Mitä kielitaitoon vaaditaan? Kieleen kuuluvien merkkien ja niiden välisten merkitysten tuntemusta.  Kielenkäyttäjän on tunnettava osa kielen merkeistä ja syntakseista. Kielitaitoon ei vaadita kielen täydellistä osaamista; jopa oman äidinkielen kaikkien merkkien ja syntaksien opettelussa. Tämän lisäksi kieli ja sanojen väliset merkitykset elävät ja muuttuvat.

Kielenkäyttäjän on kuitenkin kielen osasten lisäksi osattava soveltaa kieltä. Soveltamisen taitoa kutsutaan pragmatiikaksi. Ilman soveltamista ajatusten asettelu ja kommunikointi olisi mahdotonta.

Tilannesidonneisuus tulee ilmi etenkin ironian kohdalla. Ironinen lause "olipa kiva päivä" ei tarkoita, että päivä oli kiva, vaan juuri päinvastaista. Jos lause ei olisi ironinen, sanojen välinen merkitys on tismalleen sitä, mitä sanottiin. On otettava tilanne huomioon: jos lauseen "olipa kiva päivä" puhuja näyttää vaikkapa mitä myrtyneimmältä, osaava kielenkäyttäjä tajuaa sen merkityksen, jonka puhuja halusi alunperin ilmaista. "Väärä" tulkinta olisi ottaa lause kirjaimellisesti vastaan, koska silloin tilannetta ei mietitä. Merkitykset eivät ole kiveenhakattuja, pysyviä sääntöjä, vaan niitä muuttaa aina tilanne.

Tuntemattomat ja yllättävät kontekstit tuovat vaikeuksia kieltä käyttävälle. Omaa ajatusta ja mielipidettä voi olla hyvinkin vaikea tuoda julki oudossa tilanteessa. Väärinymmärryksiä voi sattua, ja tällöin ollaan epäonnistuttu kielenkäytössä.

Portfoliotehtävä 9

1) Millaisia kriteerejä Platonin klassinen määritelmä asettaa tiedolle? Miksi kaikki kolme kriteeriä vaaditaan?
2) Miksi Charles Pierce ei hyväksynyt skeptisismiä tiedonsaamisen lähtökohdaksi? Mitä mieltä olet hänen perusteluistaan?
3) Millaisia näkemyksiä tiedon perustasta voidaan antaa? Pohdi näiden näkemysten hyviä ja huonoja puolia: mikä on mielestäsi pätevin (fallibislimi, pragmatismi, reliabilismi ja naturalismi)?
4) Oikeudenkäynneissä puntaroidaan todistajalausuntojen ja aihetodisteiden paikkansa pitävyyttä. Minkälaisiin seikkoihin arvioinnissa tulisi kiinnittää huomiota? Pohdi asiaa juuri oppimasi perusteella. Millaisia muita tilanteita yksilö voi kohdata arjessa, joissa hän joutuu pohtimaan saamansa tiedon perustaa? 


1) Platonin klassinen tiedon määritelmä kuuluu näin:
"Tieto on hyvin perusteltu tosi uskomus." 

Eli jotta tieto on tietoa, on se 1) hyvin perusteltua, 2) totta ja 3) uskomus. Jos yksi tai useampi näistä kriteereistä ei täyty, ei tieto ole tietoa.

Totuuskriteerin selittäminen on helppoa. Jos tiedon kertoma asia ei vallitse maailmassa, ei tieto ole totta eikä näinollen ole tietoa.

Tiedon on oltava uskomus, sillä jotta voitaisiin tietää jokin asia, sitä ei voi epäillä.

Perusteluehto on vaikein kohta tiedon määrittelyssä. Tiedon subjektin eli tietäjän on osattava perustella, miksi hänen uskomuksensa on totta. Myös sillä, miten uskomus on syntynyt, on myös vaikutuksensa perustelujen luotettavuuteen.

2) Peirce piti epäilyä vääränä lähtökohtana tiedon etsinnässä, koska ulkomaailmasta saatu tieto on aina luonteeltaan epävarmaa. Tieto kuitenkin muuttuu tarkemmaksi ja paikkaansa pitävämmäksi, kun sitä tutkitaan. Lisäksi tietämiseen liittyy aina ennakko-oletuksia, joiden kyseenalaistaminen johtaisi taas skeptismiin ja ainaiseen epävarmuuteen.

Piercen fallibilismi on siinä mielessä hyvin perusteltua, koska se vie tiedonhankintaa eteenpäin eikä pysähdy tiedon epävarmuuteen. Skeptismi jumittaisi epäilyyn eikä koskaan lähestyisi oikeaa tietoa.

3) Jokainen moderni tietoteoria on luopunut osittain Platonin klassisesta tiedon määritelmästä. Ne eivät aseta tiedolle ehdottoman varmuuden kriteeriä: tiedon ei välttämättä tarvitse ollakaan totta, mitä ihmettä?

Pragmatismissa tärkeintä on, että tiedosta on hyötyä, oli se sitten väärää tai oikeaa tietoa. Peircen fallibilismi on lähes samaa mieltä pragmatismin kanssa, sillä poikkeuksella, että Peircen mukaan kaikista totuudenmukaisin tieto on vääjäämättä hyödyllisintä tietoa.

Salliiko pragmatismi sitten valheessa elämisen? Jos jokin tieto on väärää, mutta hyödyllistä, pitää pragmatismi tätä väärää tietoa oikeana tietona.

Reliabilismi syventyy Platonin teorian uskomuskohtaan. Sillä on merkitystä, miten tietoon tarvittava uskomus syntyy: puhutaan uskomuksen oikeuttamisesta. Reliabilismilla pystytään kyseenalaistamaan vahvakin uskomus, jos uskomuksen syntymisprosessi vaikuttaa epäloogiselta ja virheelliseltä. Näin päästään kohti lähemmäs totuudellisempaa tietoa.

Naturalismi tutkii ennen kaikkea tiedon synnyn prosessia. Sen mukaan tieto syntyy luonnonlakeja noudattamalla. Tietoa ei myöskään voi käsitteellistää tai ymmärtää pelkkänä filosofian aihealueena, vaan tiedon syntyyn kuuluvat myös psykologiset ja biologiset toiminnot. Naturalismi kuitenkin jättää itse tiedon suureksi möykyksi, jota ei voida purkaa osiin. Käsitteiden poisjättäminen tiedosta vaikeuttaa tiedon ymmärtämistä.

4) Oikeudenkäynnin todistajalausunnot ja aihetodisteet eivät välttämättä ole aina varminta tietoa. Rikoksen todistanut saattaa tietää tapahtumien kulusta vain vähän. Aihetodisteet ovat vain teorioita liittyen rikokseen, ja ne ovat epävarmoja jos muita todisteita ei löydy.
 
Tärkein lähtökohta todisteiden arviointiin on niiden totuuspohja. Lausuntojen ja todisteiden täytyy vastata totuutta. Valheellisilla todisteilla saatetaan syytön tuomita syylliseksi. Myös sillä, onko todistajalla perusteita uskoa todistamaansa, on väliä. Puolustus saattaa harhauttaa todistajaa juuri tässä asiassa, samoin silloinkin, jos todistaja ei osaa selittää, kuinka hänen uskomuksensa on syntynyt. Puolustus toimii skeptikkona, joka koittaa löytää aukkoja todistajan tarinasta.

Arjessa joutuu usein pohtimaan saamansa tiedon totuuspohjaa. Uutisia julkaistessa toimittajat kilpailevat lähinnä nopeudella, eivätkä uutisen paikkaansapitävyydellä. Esimerkiksi joulukuussa 2012 Yhdysvalloissa tapahtuneesta kouluhyökkäyksestä uutisoitiin alle tunnin viiveellä. Monet toimittajat kertoivat oletetun hyökkääjän henkilöllisyyden jutuissaan. Kuitenkin, jo samana päivänä poliisi ilmoitti, että ampuja olikin oletetun miehen veli. Väärä tieto levisi, koska toimittajat eivät välittäneet tarkastella tiedon totuuspohjaa. 

torstai 24. tammikuuta 2013

Portfoliotehtävä 8

Katso lopuksi YLE Areenasta lasten vastauksia siihen, mitkä asiat heidän mielestään ovat absoluuttisia totuuksia. Millaisia ajatuksia lasten mietteet sinussa herättävät? Pohdi asiaa juuri oppimasi perusteella. 

Videolla haastatellut lapset olivat hyvinkin varmoja tietyistä asioista. Varmuus asioiden ja ilmiöiden todenmukaisuuteen on syntyisin omista kokemuksista tai auktoriteetilta.

Lapset pitivät kokemiaan ja aistimiaan asioita tosina. Kun jonkin on jollain tavalla nähnyt tai kuullut tai jotakin on koskenut, voi luottaa kokemuksen todenperäisyyteen. Vaikeahan sitä olisi sen jälkeen mennä kiistämään. Jos on pitää kädessään puhelinta, maalaisjärki panee vastaan siinä vaiheessa, jos rankalla skeptismillä rupeaisi epäilemään puhelimen olemassaoloa.

Sellaisten asioiden, joita ei voida koskea, nähdä, tai muutenkaan havaita, olemassaoloa onkin jo hankalampi todistaa. Osa ihmisistä kääntyy uskontoon ja he elävät varmuudessa. Osa luottaa tieteeseen ja elää epävarmuudessa niiden tietojen osalta, joita tiede ei osaa ratkaista, näin siis yhden lapsen mukaan.

Lapset tuntuvat olevan varmoja omasta olemassaolostaan: niinkin varmoja, että he eivät haastattelussa usein edes maininneet asiasta. Onko jo pelkkä asioiden kokeminen todistus siitä, että emme ole epätodellisia olentoja? Mutta mikä saa lapset uskomaan, että heidän kokemansa asiat ovat totta?

Osa lapsista piti Jumalaa todellisena, koska kristinusko opettaa niin. Joku taas epäili Jumalan olemassaoloa, koska hän ei kuulunut kirkkoon. Jotkut olivat miettineet kovastikin Jumalan olemassaoloa.

Erään pojan miete Jumalan olemassaolosta pani miettimään: "Jumala on olemassa niille, jotka uskovat sen olemassaoloon." Jos kuvitellaan Jumalan olevan oikeasti olemassa, koskisihan hänen olemassaolonsa meitä kaikkia ihmisiä. Mutta jos mietitään arkielämää, josta lapsikin vetää johtopäätöksensä, voi ajatus olla totta. Jumalaan uskovalle Jumala on olemassa, ja osa elämästä on omistettu Jumalalle. Mutta se, joka ei Jumalaan usko, ei käytä aikaa jumalsuhteeseensa, eikä tee päätöksiä jumalallinen ohjenuora apunaan. Jumalalla ei ole näkyvää vaikutusta uskomattoman elämään, hän on yhtäkuin olematon.

Portfoliotehtävä 7

Oheisessa sarjakuvassa vitsaillaan skeptikko Rene Descartesin kustannuksella. Mihin vitsin hauskuus perustuu? Esittele sen taustalla oleva teoria käyttäen apunasi oppikirjan sivuja 94-96.

Descartesin argumentti kumota skeptisismi oli "ajattelen, olen siis olemassa". Skeptisismin mukaan kaikkea voidaan epäillä. Descartesin mukaan oman olemassaolon epäily vaatii pakostakin itse olemassaolon. Kaikkea ei siis voikaan epäillä ja jotakin voidaan tietää varmaksi.

Kuvan vitsi on se, että vanha Descartes ei pysty enää todistamaan olemassaoloaan ajattelemalla ergo, cogito sum. Tällöinhän hänen olemassaolonsa muuttuu heti epäilyksen alaiseksi, ja kun olemassaoloa ei voida todistaa, häviää Descartes olemattomiin.

Descartes myös uskoi, että muu maailma on olemassa. Tämä oli perusteltavissa Jumalalla: Jumala on niin täydellisen hyvä, ettei hän voi johtaa ihmistä harhaan. Siksi syvimmät uskomukset ovat totta. Jumalan olemassaolon Descartes perusteli ihmisen kyvyllä kuvitella täydellinen olento, Jumala. Ulkomaailman olemassaolon perustelua on pidetty ongelmallisena ja vääränä.

Portfoliotehtävä 6

Pohdi skeptisismin, relativistin ja dogmatismin hyviä ja huonoja puolia. Nouseeko joku erityisen huonoksi tai erityisen hyväksi vaihtoehdoksi?

Skeptismi uskoo siihen, että maailmasta ei voida saada koskaan varmaa tietoa. Skeptismin hyväksi puoleksi nousee etenkin siihen kuuluva kyseenalaistaminen ja kritisointi.  

Liiallinen skeptismi saisi auktoriteettiin perustuvan yhteiskunnan romahtamaan. Lakijärjestelmä ei toimisi: aina löytyisi kyseenalaistaja, joka alkaisi epäillä lain oikeudenmukaisuutta ja ajattelisi, että tätä lakia voi rikkoa, jos se kerta ei ole oikeudenmukainen. Dogmeja tarvitaan, sillä ilman niitä lakijärjestelmä, jota yhteiskunta ainakin pyrkii noudattamaan, ei ole mahdollinen.

Ääridogmatismi on myös huono asia: kukaan ei kyseenalaistaisi auktoriteetin tekemiä päätöksiä ja säännöksiä. Vallan väärinkäyttäminen voisi olla jollekin päättävälle ihmiselle liian houkutteleva vaihtoehto. Pelkkään dogmatismiin perustuvasta yhteisöstä yhteiskunnasta ei koskaan voi tulla tasa-arvoinen: dogmien asettaja on aina muita yläpuolella. Eikä systeemi ei sallisi kritiikkiä ja kyseenalaistamista sitä itseään kohtaan.

Relativismissa uskotaan, että tieto on loppujen lopuksi jokaiselle yksilölle erilaista. Eri aikoina toiset asiat ovat olleet faktaa, kun taas toisina aikoina entinen fakta voikin olla silkkaa fiktiota. Relativismi kuulostaa näistä kolmesta kaikista järkevimmiltä. Mutta se tekee absoluuttisen tiedon etsimisen turhaksi. Voiko yleispätevää tietoa ollakaan, kun kaikki on lopulta kiinni yksilön omasta näkemyksestä?


Lue sen jälkeen Suomen Skeptikkojen seuran Skepsis ryn oheinen julkaisu ja pohdi, millaisia asenteita siinä esitetään Wikipedian totuudellisuuteen.
http://www.skepsis.fi/lehti/2009/2009-2-javanainen.html

Markku Javanainen käsittelee kolumnissaan Wikipedia, vandaalit ja pseudotieteet Wikipedian totuudellisuutta.

Javanaisen mukaan Wikipedian perusajatus antaa hyvät lähtökohdat faktoihin perustuville ja oikeaa tietoa oleville teksteille. Teksti syntyy monien muokkauksien kautta. Joku lisää tekstiin faktaa, toinen lisää vielä enemmän, kolmas huomaa virheitä aikaisemmissa versiossa ja tekee oman muokkauksen. Lopulta neljäs esittää saman asian paremmin ja laajemmin parantaen artikkelin totuuspohjaa.

Totuullisuutta kuitenkin vääristellään Javanaisen mielestä. Ääriryhmät, "huuhaa-porukat" ja muut näennäisiieteeseen uskovat poistavat tieteellisin keinoin saatua tietoa ja korvaavat sen omalla tiedollaan, joka ei ole lähelläkään totuutta. Tämä on avoimen Wikipedian ongelma ja haittaa todellisen tiedon levittämistä.

Javanainen kertoo, että Wikipediassa olevat artikkelit täytyy kirjoittaa ennen kaikkea neutraalin näkökulman periaatteen mukaan. Kaikki näkökulmat aiheesta (esim. uskonto) tulee esitellä, mutta neutraalisti. Siihen, mikä näistä näkökulmista on lopulta totuudenmukaisin, ei oteta kantaa. Jää tavallaan lukijan mietittäväksi, mitä Wikipediaan kirjoitettua on totisinta totta ja mikä ei. Wikipedian artikkelit halutaan faktapohjaisiksi, mutta artikkelien käsittelemät asiat itsessään eivät välttämättä ole totta.

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Portfoliotehtävä 5

Tutustu Popperin malliin seuraavilla dioilla. Pohdi sen jälkeen millä eri tasoilla seuraavat asiat ovat: A) uskonnon harjoittaminen B) taide C) ideologiat


(C) Laura Apell

A) Uskontoa harjoittava ihminen uskoo johonkin korkeampaan voimaan. Usko on ihmisen oma tuntemus, varmuus siitä, että jokin asia, jota ei voida tieteellisin keinoin todistaa, on totta. Usko kuuluu ideaaliseen maailmaan.

Järjestäytynyt uskonto on ideologi ja näinollen kuuluu kolmanteen maailmaan. Uskontoon liittyvät esineet ja rakennukset, kuten vaikka ristikorut ja Raamattu ovat konkreettisia asioita ja kuuluvat ensimmäiseen maailmaan. Mutta ilman kolmatta maailmaa niillä ei olisi uskonnollsita tai pyhääkään arvoa.

B) Taide kuuluu myös jokaiseen maailmaan. Esimerkiksi taidemaalaus on olomuodoltaan fyysinen, 1. maailmaan kuuluva. Taidemaalaus tai mikään taideteos ei ole kuitenkaan syntynyt ilman taiteilijaa. Taiteilija on kehitellyt maalauksen ensin omassa mielessään, 2. maailmassa, sitten ikään kuin siirtänyt sen (maalaamalla) aineelliseen maailmaan.

Taideteos on kuitenkin todellisesti olemassa vain kolmannessa, kulttuurisessa maailmassa. Jos emme ymmärtäisi taideteoksen kulttuurista arvoa ja estetiikkaa, olisi esimerkin taidemaalaus vain ruutu paperia jossa on maalia. Maalaus on olemassa fyysisessä maailmassa, jotta havaitsisimme sen, ja mielellisessä maailmassa, jotta se ylipäätään on syntynyt.


C) Ideologiat eli aatteet kuuluvat kolmanteen maailmaan. Ideologialla sinänsä ei ole aineellista olomuotoa, mutta siihen liittyvillä symboleilla yms. on. Mutta taaskaan emme ymmärrä esimerkiksi hakaristin merkitystä, jos meillä ei olisi tietoa sen takana olevasta ideologiasta.

Toisessa maailmassa tapahtuvat subjektiiviset kokemukset ajavat ihmisyksilön tietyn ideologian piiriin. Ja toisaalta, yksikään ideologia ei olisi syntynyt, ellei kukaan olisi koskaan esittänyt toisessa maailmassa syntynyttä mielipidettään.


3. Kirjoita lopuksi lyhyt pohdinta joko Kantin/Aristoteleen tai Heideggerin teorioita tarkastellen: kuinka heidän ajatuksensa maailman luokittelusta eroaa Popperin kolmen maailman mallista?
  
Popperin kolmen maailman malli keskittyy olioiden luokitteluun. Jokin substanssi on aineellinen, toinen ideaalinen ja kolmas kulttuurinen. Heideggerin fundamentaaliontologia haluaa mennä pidemmälle, kuin pelkkä substanssien lajittelu. Entä, jos on olemassa sellaista olemista, joka ei ole substanssi vaan jotain muuta? Sellaista ei voida luokitella kolmen maailman mallin mukaan.

torstai 10. tammikuuta 2013

Portfoliotehtävä 4

Seuraavissa esimerkkilauseissa esiintyy kaikissa sama verbi, olla. Pohdi kunkin esimerkin kohdalla omin sanoin, millaisesta olemisesta on kyse eli mitäverbillä ilmaistaan.

A) Minulla on eksistentiaalinen kriisi. 
B) Minulla on 20 e. 
C) Minä olen minä. 
D) Minä olen ihminen. 
E) Minä olen olemassa.


A) Sama lause ilman sivistyssanaa: minulla on olemassaoloon liittyvä kriisi. Olla-verbi ilmaisee tässä omistamista tai hallussapitoa, mutta ei konkreettisella tavalla. Eksistentiaalinen kriisi ei ole fyysinen asia. Se voi tietenkin näkyä henkilöstä, mutta kirjaimellisesti sitä ei voi kantaa jonkun eteen.

B) Olla-verbin käytöllä ilmaistaan omistamista tai hallussapitoa. 20 euron omistaminen on täysin konkreettista, paitsi jos raha on pankkitilillä.

C) Jokin asia määritellään itselläänkäyttämällä olla-verbiä. a = a

D) Asialle a annetaan olla-verbillä jokin määritelmä tai arvo, b.

E) Olla-verbillä todetaan a:n olemassaolon paikkaansapitävyys. Vaikka olemassaolo ei olisi konkreettista, myös "epätodellisten" asioiden olemassaolo voidaan todistaa, jos uskoo Platonin ideamaailmaan. Lause "Lohikäärmeitä on olemassa" pitää paikkaansa, sillä idea lohikäärmeestä on olemassa.

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Portfoliotehtävä 3 jatkoa

Vaikeissa elämäntilanteissa usein kuulee ihmisten sanovan, että "Kaikella on syynsä". Pohdi sanontaa ja sen merkitystä: millaisilla tekijöillä ikäviä tai yllättäviä sattumuksia voidaan selittää ja voiko ihminen vaikuttaa itselleen tapahtuviin asioihin? 


2. Vasta kun olet tehnyt edellisen tehtävän, tutustu diamateriaaliin oheisessa linkissä.

https://www.dropbox.com/s/og3uj7f4w21a2um/FIL3%20-%20OSA%202.ppt


Kirjoita sen jälkeen edellisen tehtävän perään juuri oppimiesi käsitteiden pohjalta uusi vastaus samaan kysymykseen. Säilytä molemmat. 



Ihminen ei voi vaikuttaa itselleen tapahtuviin asioihin, sanoo ihminen, joka on deterministi. Sanonta "kaikella on syynsä" sopii hyvin deterministiseen maailmankuvaan. Mikään tapahtuma ei sen mukaan tapahdu ilman syytä. Jokainen tapahtuma taas johtaa, luonnollista syy-seuraus -ketjua myöten, taas uuteen, ennaltamäärättyyn tapahtumaan. Ihmisen elämäkin on vain tapahtumaketju, jossa ihminen vaeltaa tapahtumasta toiseen.

Deterministinen ajattelutapa johtaa helposti ajatteluun, että mihinkään asiaan ei voi itse lopulta oikeasti vaikuttaa. Elämämme on alusta asti ennaltamäärättyä. Ihminen voi kuvitella, että tietyillä valinnoillaan hän on päätynyt juuri siihen missä on, vaikkapa monikansallisen firman toimitusjohtajaksi, vaikka toisilla valinnoilla, jotka hän tietoisesti onnistui välttämään, sama henkilö olisi päätynyt leipäjonoon ja alkoholismin kouriin. Tämä on kuitenkin vain kuvittelua, koska todellisuudessa henkilö ei mitenkään olisi voinut valita toisin, koska niin on jo ennaltamäärätty. Kausaaliketju ei katkea eikä muutu kesken kaiken. Äärimmäistä determinismiä kutsutaan fatalismiksi, kohtalonuskoksi: mihinkään itselleen tapahtuvaan ei voi oikeasti vaikuttaa. Voidaan jopa ajatella, että vastuuta ei tarvitse ottaa mistään. Pikkupoika voisi selittää rikottuansa ikkunan kivellä, että ei olisi muutakaan voinut tehdä. Ikkunan rikkominen oli ennaltamäärätty jo ajat sitten.

Indeterminismi on determinismin vastakohta. Se ei usko, että kaikki maailmankaikkeudessa tapahtuvat tapahtumat nojaa tiukasti syy-seuraus -ketjuun, vaan yksilö pystyy vaikuttamaan valinnoillaan asioiden kulkuun. Puhutaan vapaasta tahdosta. Myös sattuma on mahdollinen.

Vapaan tahdon olemassaolo on moraalikasvatuksen perusta. Edellä olleessa esimerkissä, mutta nyt vapaan tahdon kanssa, pikkupoika olisi voinut vaikuttaa tapahtumien kulkuun olemalla rikkomatta ikkunaa, koska hän tietää sen olevan väärin. Hänellä on kaksi vaihtoehtoa, jos vapaa tahto on olemassa: joko rikkoa ikkuna tai sitten jättää se rauhaan. Asia on pojan ratkaistava itse. Koska vaihtoehtoja on, moraalikasvatuksella pyritään aiheuttamaan se, että poika tekee paremman, moraalisesti oikeamman ratkaisun.




3. Tutustu lyhyeen materiaaliin kaaosteoriaan liittyen.

https://www.dropbox.com/s/76gbpsrftwd2zzh/Kaaosteoria.pdf
 Millaisia ajatuksia se sinussa herättää? 

Kaaosteoriaan liittyy deterministinen syy-seuraus -ketju ja maailman ennaltamääräytyneisyys sekä ennustettavuus. Determinismin mukaan maailman kulku on periaatteessa ennustettavissa. Kaaosteoria osoittaa sen, että tuskin koskaan pystymme ennustamaan tulevaisuutta ja tulevia tapahtumia.

Tehtävä on kuitenkin mahdoton ihmiselle tai tietokoneelle. Jos halutaan vaikka saada selville, sataako Joensuussa ensi maanantaina, täytyisi ennustukseen ottaa mukaan pienen pienikin muuttuja. Kukaan ei pysty ennusmaan tulevaisuutta, kun muuttujia on miljoonia, miljardeja, huikea määrä. Ja, jos yksikin muuttuja onkin tällä kertaa erilainen, lopputulos voi olla aivan jotain muuta. Ehkäpä juuri sen pienen tekijän takia ensi maanantaina koko Joensuuta ei ole olemassakaan, silloin emme voi odottaa sadetta kaupunkiin.

Kaaosteoria ei kuitenkaan osoita, että eläisimme totaalisen kaoottisessa maailmassa. Teoria kertoo sen, että maailmassamme olevat tapahtumaketjut eivät ole yksinkertaisia. Mutta asiat luultavasti tulevat kulkemaan luonnonlakiensa mukaan melko varmasti tulevaisuudessa samalla tavalla kuin ne ovat menneet aikaisemminkin, vaikka tiedostamme, että pienikin tekijä voi aiheuttaa tapahtumaketjun, jolla on valtavia vaikutuksia.

Portfoliotehtävä 3

Vaikeissa elämäntilanteissa usein kuulee ihmisten sanovan, että "Kaikella on syynsä". Pohdi sanontaa ja sen merkitystä: millaisilla tekijöillä ikäviä tai yllättäviä sattumuksia voidaan selittää ja voiko ihminen vaikuttaa itselleen tapahtuviin asioihin? 


Koko ihmisen olemassaolon aikana on ihminen yrittänyt etsiä kokemilleen tapahtumille jonkinlaista selitystä. Ihmiselle tuntuu olevan ominaista lähteä aina etsimään asioille syytä. Täysi tiedottomuus ja tuntematon pelottavat.

Jo aivan ensimmäisissä uskonnollisissa yhteisöissä vastausta etsittiin jumalasta tai jumalista. Ehkä joku ikävä tapahtuma, seuraus, oli vain ylhäältä päin langetettu rangaistus ihmisen sopimattomasta käytöksestä, syystä.

Yleensä puhutaan ihmisen voivan juuri omilla valinnoillaan ja tekemisillään vaikuttaa elämäänsä. Arkikielessä sanomme kuitenkin usein, että jotain ei voitu välttää, koska se tapahtui "olosuhteiden pakosta". Omilla valinnoilla tai teoilla ei ollut tapahtumien kulkuun mitään vaikutusta. Kun tämä tiedostetaan, syytä aletaan ensimmäiseksi etsiä muista ihmisista tai tekijöistä, ei omasta itsestään tai teoistaan. Kuitenkin, jos tapahtumaketjussa mennään oikein kauas, saattaa nykytilanteelle löytyä syy vaikka vuosien takaa.

Tiettyihin asioihin ihminen ei voi juuri ollenkaan vaikuttaa. Esimerkiksi omaa syntymistänsä, syntymässä annettua kansallisuutta, äidinkieltä ja biologisia vanhepiaan ihminen ei voi valita. Näissä hommissa ihmisellä ei ole "osaa eikä arpaa": minkäänlainen vapaa tahto ei toteudu. Voidaankin miettiä, onko meillä vapaa tahtoa ollenkaan, kun elämämme on jo ennen syntymäämme pitkälle määritelty.